Gallup, New Mexico

Albuquerquessa aamulla 31.8.2013

Aamulla laskeskeltiin matkapäiviä ja katseltiin karttaa, ja havaittiin, että oltiin vähintään päivä edellä summittaista aikataulua - loistava juttu! Lähdettiin sitten hissuksiin ajelemaan kohti Gallupia, joka sijaitsee New Mexicon puolella Arizonan rajan tuntumassa. Matkalla koukkailtiin taas vanhalle Route 66:lle, joka oli paikoin todella huonossa kunnossa.

Vanha Route 66 hieman ennen Lagunaa, välillä oli isoja kuoppiakin

Joku oli ajanut autonsa pieneen rotkoon, ei henkilövahinkoja

Ei voinut ohittaa käymättä. Alueella on louhittu hiiltä ja uraania.

Museossa oli myös pieni lavastettu kaivos

Kaivoksen lounashuoneen seinillä oli vanhoja julisteita, joista yhden kuva on napattu Vuorimieskillan lehden, Wuorikautisten logoksi!

Maisema alkoi länteen edetessä paikoin punertaa. Täällä on kuvattu paljon länkkäreitä.

Gallupissa olimme melko aikaisin, joten päätimme lähteä elokuviin! Retkueen vanhempi jäsen kysyi lippukassalta oliko vielä hyviä paikkoja jäljellä. Sepäs herätti hilpeyttä kun ei ollut paikkalippuja, salissa kun oli lopulta vajaa 15 henkeä katsomassa elokuvaa The Mortal Instruments: City of Bones. Pisti muuten miettimään... 22 000 asukasta, 2 elokuvateatteria, liput 8,5$, tässä teatterissa 5 salia, joissa kaikissa eri elokuva ja useita näytöksiä illassa. Miten tuollainen täällä kannattaa ja Suomessa ei?

Las Vegas, Santa Fe ja Albuquerque

Aamulla lähdimme harvinaisen aikaisin liikenteeseen, katselemaan pikku Las Vegasin vanhan kaupungin kulmia. Kaupunki on ollut 1800-luvun lopussa rautatien sinne saapuessa ollut vilkas keskus, ja siellä ovat pyörineet myös monet kuuluisat lainsuojattomat kuten Billy the Kid ja Jesse James.

Plaza

Kävimme syömässä Plaza-hotellin ravintolassa, jossa viereisen pöydän vanha meksikolainen innostui kertomaan paikan historiasta ja nuoruudestaan. Juuri samainen ruokailusali oli ollut ennen saluuna, jossa oli menoa ja meininkiä. Paappa kertoi myös kuinka nuorea poikana oppi lassoamisen jonkinlaiselta mestarilta temppuja ja tekniikoita.

Antiikkikaupan kisu poseerasi

"Tunnelin päässä näkyy valoa!" - Jarrumies

Seuraavana kohteenamme siinsi noin 60 mailin päässä, taas vuorien takana Santa Fe. Se erosi huomattavasti monista toisiinsa sekoittuvista pikkukaupungeista erikoisen espanjalaistyylisen arkkitehtuurinsa ansiosta.

Santa Fe on tunnettu kuivasta ja aurinkoisesta ilmastostaan

Santa Fe -pysäyksen jälkeen matka jatkui Albuquerqueen. Hyvin Meksikolaisvaikutteinen kaupunki sekin. Kävimme katsomassa 1700-luvulta peräisin olevaa vanhaa kaupunkia, jonka Plazalla livebändi soitti musiikkia. Muutenkin vanha kaupunki oli tunnelmaltaan kiva, vaikka aika monessa nurkassa olikin turisteille suunnattuja kauppoja.

Päädyimme myös ostamaan jotain:

Texas - New Mexico

Pyörittyämme aamupäivän Amarillossa ja Cadillac Ranchilla lähdimme taas ajelemaan. Melkein heti New Mexicon puolelle saavuttuamme alkoi horisontissa näkyä (näin suomalaisnäkökulmasta hassuja) vuoria.

Hetken aikaa reittiä pohdittuamme (iso helppo interstate vs. mutkitteleva vanha tie) päädyimme ajamaan vanhaa, vuoriston kautta kulkevaa tietä ja tähtäämään yöpymisemme Las Vegasiin. Nope, ei siihen isoon neonvaloja tursuavaan johon suuntaamme myöhemmin, vaan samannimiseen vuoristossa sijaitsevaan pikkukaupunkiin.

Aluksi vanha tie oli lähinnä yksitoikkoista, viivasuoraa ja hieman mäkistä. Ympäröivät ja edessäpäin häämöttävät vuoret tarjosivat onneksi jonkinlaista pällisteltävää outoine muotoineen.

Pato

Löpöä. Kyltti vähän matkan päässä kertoi, että seuraavalle löpöasemalle on noin 100km. Landella siis oltiin.

Kuski joka ei ennen ollut missään vuoren tapaisellakaan ajellut hieman kuumotteli että kuinka siellä jyrkillä rinteillä oikein pysytään. Noin tunnin ajelun jälkeen tulivatkin ensin isot mäet, ja jonkin ajan päästä ihka oikea vuorenrinne siksakkia kulkevan tien muodossa. Nopeusrajoitus tässä kohtaa laski huomattavasti, ja kun sitä kiltisti noudatti niin hyvin siellä rinteessä selvisi.

Vuoren päälle kipuamisen jälkeen vuorossa oli jonkin sortin ylänkö, josta lasketeltiin pitkiä loivia mäkiä hieman alaspäin ja sitten vastaan loikkasikin jo Vegas.

Cadillac Ranch

Tänään sekä eilen myöhään illalla käytiin kattomassa Cadillac Ranchia. Se oli hyvin valokuvauksellinen paikka, joten kuvia tuli sitten myös otettua jonkin verran. Tarkalleenottaen noin kolmesataa kappaletta. Tässä niistä kaksitoista.

Kuten ehkä autojen ulkonäöstä voi päätellä, oli niihin maalaaminen sallittu. Elikkä spraymaalit kouraan ja suihkimaan.

Kokonaisuutena hyvin vaikuttava ja kiva paikka, mitä nyt joku kyntöaura-traktori kävi siinä vieressä välillä pyörimässä ja nostatti hirrmuisen hiekkapölypilven. Onneksi tuuli paljon, ja pölypilvi poistui paikalta yhtä nopeasti kuin saapuikin. 

Oklahomasta Amarilloon

Aamu alkoi virkistävästi: missä on retkueen vanhemman jäsenen ajokortti? Kävimme sitten hakemassa sen sieltä eiliseltä ampumaradalta. Päivä meni pääasiassa Oklahoman pikkuteitä kierrellessä ja lopulta löysimme itsemme Amarillosta, Teksasista. Teksasissa kaikki on tosiaan isompaa, onhan tämä Ameriikan Pohjanmaa.Maisemat muuttuivat yhä litteämmiksi ja ihmisten aksentti leveämmäksi. Heinäsirkkoja tuntuu myös olevan merkittäviä määriä, kun autosta nousee yhtään ruohikkoisemmalla paikalla, ympärillä käy melkoinen vilske.

Cordell, Oklahoma, lounas dinerissa ja postitoimistojuttu

Vankila, osa, tää oli iso, todella iso, vaikka oli vielä Oklahoman puolella

Mikä maa? Ai Teksas...

Maisemaa piristivät lehmät